Tuntuu että oon maailman huonoin kirjottaja ikinä. En ees enää muista millon viimeks kirjotin yhtään mitään, ja oonhan mä sitä varmaan sen 10 kertaa koittanutkin. Nyt vihdoin päätin tehdä tämmösen kuulumis- postauksen melkein kahden kuukauden ajalta, koska olen niin älyttömän huono vaihtelemaan muuten kuulumiset ja varsinkin kun ne pitäs kertoo varmaan yli kahdellekymmenelle ihmiselle... Siis joo, oon ollu täällä nyt 7 viikkoo, ja tuo tuntuu ihan älyttömältä. Oon onnellinen, että tämä aika menee näin nopeeta mutta kuitenkin vähän pelottaa. Nää 7 viikkoo on ollu tosi vaihtelevat, mutta oon rakastanu jokasta huonoakin hetkeä. Ei tämä mitään ruusuilla tanssimista todellakaan ole, vaan ihan helvetin vaikeaa henkisesti, joka sitten vaikuttaa sinuun myös fyysisesti. On ollut iltoja ja päiviä kun en ole voinut tehdä mitään muuta kuin itkeä ja ajatella ihanaa koti- Suomea, mutta on myös niitä hetkiä mitä en vaihtais yhtään mihinkään, ja yleensä ne on niitä ihan pieniä hetkiä kun iltaiset ajelut kavereiden kanssa ja vanhojen biisien huudattamista.
Vaikka miten välillä haluais kotiin, ja tuntuu että tästä ei tuu yhtään mitään, niin kyllä täällä on ihan älyttömän hyvä olla. Rakastan mun perhettä edelleen yli kaiken, ja en vois vaan kuvitella parempaa sellaista. Host-siskonkin kanssa pikkuhiljaa alkaa välit lämpeämään, ja hän on minulle todella suuri apu. Perheeni on tämän kahden kuukauden aikana yrittänyt näyttää meille mahdollisimman paljon, ja meillä on melkein joka viikonloppu jotain. Ollaan matkustettu toiselle puolelle Michigania renesanssi- festareille, jotka nörttiydestä huolimatta oli ihan älyttömän kivat. Ollaan käyty kummituistaloissa, kurpitsan metsästyksessä, sukulaisten luona, eläintarhoissa, maailman suurimassa joulukaupassa ja ELOKUVISSA. En ole varmaan koskaan elämässäni katsonut näin paljon elokuvia... Ajatellappa vielä että kaikki ilmaiseksi ja niin pehmeillä VIP- nojatuoleilla, että olen nukahtanut niihin n. 5 kertaa. On älyttömän kivaa nähdä miten elokuvateatterit oikeasti toimii, ja päästä auttamaan eri tehtävissä ihan älyttömän mukavien ihmisten kanssa.
Koulu täällä on ihan älyttömän helppoa jos vertaa Suomen kouluihin, vaikka päivät on pitkiä ja kotitöitä on paljon. Aineet on kaikki ymmärrettäviä, ja englanninkielinen opetuskaan ei enää haittaa ollenkaan. Englanti muutenkin sujuu ihan älyttömän hyvin, ja lauseita ei tarvitse miettiä enää ollenkaan. Ainoa aine, joka on todella vaikea henkilökohtaisesti on US History, joka on aika paljolti pelkkää hepreaa minulle ja todella monelle muullekkin.
Meillä on tosi paljon suunnitelmia lähiaikoina perheen kanssa, kuten reissu Disney Worldiin marraskuun lopusta joulukuun alkuun (siirrettiin myöhemmälle töiden takia), Halloween juhlia, juhlia elokuvateatterin kanssa, Thanksgiving aterioita sukulaisten kanssa ja reissuja ympäri Michigania. Syksykin on tullut nopeaa ja odotan talvea innolla. Tähän mennessä vaihtovuoteni on ollut hyvin onnistunut, ja en malta odottaa mitä on tuleva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti