Thanksgiving ja muuta höpinää!

Kuten monet varmaan osas päätellä tällä viikolla täällä Amerikassa oli joka vuotinen kiitospäivä. Minun kiitospäivä oli tosi mukava. Heräsin aamulla ja menin olohuoneeseen, siinä hupateltiin mukavia ja katottiin Macy'n thanksgiving paraatia New Yorkista ja katottiin kun Jason teki meille ruokaa. Hups. Oli muuten ihan älyttömän iso ja hieno paraati. Siellä oli semmosia talon kokosia ilmapalloja (en ees vitsaile kun sanon että talon kokosia) ja vaikka minkä näköstä laulajaa ja näyttelijää laulamassa joululauluja tai muuten vaan hillumassa siellä,  Sen jälkeen alkoi sitten näiden Detroit leijonien (Detroit Lions) kiitospäivän jalkapallopeli ja sitäpä sitten ikäväkyllä tuijotettiinkin seuraavat kolme tuntia.
          Kuitenkin paras asia koko juhlassa oli RUOKA. Olin jo kertaalleen ennen syönyt jouluruuan Jasonin perheen luona, ja sieltä mulle jäi tosi paha maku suuhun siitä. Kalkkuna oli tosi kuivaa ja pahaa, ja luulin että se on semmoista ihan tavallisesti koska en ollut ennen sitä syönyt ja muu ruoka oli mautonta ja outoa. Kuitenkin kiitos toisen ihanan hostisäni ansioista ruoka oli aivan mahtava tällä kertaa. En tiedä mitä ihan tavalliseen thanksgiving- ruokaan kuuluu, mutta meillä oli kahdenlaista "leipää", eli semmosia jänniä kroissantteja vähän kuin, ja sitten semmosia valkosipulipyörylöitä. Ruokana sitten oli juustoinen riisi&parsakaali- paistos, kalkkunaa, mashed potatoes (vähän erilaista kun Suomessa...), siihen kuuluva gravy, bataatteja, stuffing, ja jotain ihme hyytelöä. Ruuat kuulosta suomalaiselle vähän oudolta, mutta oli ihan älyttömän hyviä!
          Loppuilta menikin sitten sohvalla koomailuun ja ihan vaan oleskeluun. Suunniteltiin vähän Floridan reissua ja minä katoin yllätys yllätys taas jonkun puolikkaan kauden Gleetä (koukuttunut). Floridasta puheenollen, lähdemme tänä iltana kohi Chigagoa, ja aamulla lentokoneella Orlandoon! Vähän on jännät paikat, mutta odotan tosi innolla. Loman suunnitelma on ensiksi olla pari päivää Orlandossa ja kierrellä Universal Studios- puistot kummatkin läpi. Niille jotka ei tiedä ne on elokuvateemaisia huvipuistoja. Kummatkin puistot on aika todella isoja, ja niissä on elokuvateemaisia laitteita ja katuja esim. täydellinen kopio Harry Potterista ja Hulk vuoristorata. En osaa selittää varsinkin, kun englanti tökkii nyt näin pahasti, mutta näätte sitten kun kirjoitan postauksen siitä. Universalin jälkeen siirrytäänkin Disney Worldiin loppumatkaksi. Perjantaina aamulla lennetään takaisin Chigagoon ja vietetään viikonloppu siellä, joten aika jännä loma tulossa. Meidän perheen lisäksi mukaan tulee yksi Danin ja Jasonin työntekijä, todella mukava poika. Minun pitäisi olla varmaan pakkaamassa tai siivoamassa tai jotain, mutta aattelin nyt kirjoittaa tämän kun hieman tätä aikaa kuitenkin vielä on.

MUUTEN!! Mulla on ihan kauhea hiuskriisi. Haluan vaihtelua ja äkkiä! Aattelin värjätä takaisin viininpunaiseksi jossain vaiheessa, mutta entiedä. Kääk.

Ikävä.

Kello on vartin yli 11. Mulla on herätys alle 7 tunnin päästä, ja rankka viikko koulun ja koripallon parissa. Silti kuitenkaan en halua rueta nukkumaan. Mua kyllä väsyttää, mutta en halua nukkua vielä, koska ensimmäistä kertaa pitkään aikaan musta oikeesti tuntuu, että asiat tulee olemaan hyvin. Vaihtarina oleminen on rankkaa, paljon rankempaa kun mä olisin koskaan ikimaailmassa voinu kuvitella. Luulis kai että sitä osais edes yhden vuoden olla ilman kaikkea tuttua ja kuitenkin kun tiedät että se kaikki tuttu on kyllä sen vuoden päästä sua vastassa. Mutta tää on rankkaa. Mulla on ihan kauhee ikävä, ja välillä tuntuu että se ikävä on niin paha että sä et vaan yksinkertasesti enää kestä sitä.
          Mulla on ikävä mun äitiä, ja äidin haleja. Mulla on ikävä niitä hetkiä, kun äiti pääsi töistä ja toi Niilon (kissan) kampaamolta AUTOSSA takas kämpille syömään ja sitten kinasteltiin osaako se kissa kävellä sitä sataa metriä vai ei. Mulla on ikävä meidän outoja naurukohtauksia, ja sitä että sain juoruta äidille kaiken minun elämäni teinidraamailusta ja kavereista tietäen että äitiä oikeesti kiinnostaa ja että äiti oikeesti jopa nauttii niiden kuuntelemisesta. Kuitenkin eniten mulla on ikävä sitä että voin soittaa äidille milloin vaan tai kysyä käymään kun oli ikävä. Nykyään minun pitää miettiä aikaeroja ja kellonaikoja, ja jos ihan rehellisiä ollaan se tuntuu tosi pahalta ja väärältä.
          Mulla on ikävä mun kavereita, ja ne joista puhun kyllä osaa tunnistaa itsensä kuvauksesta. Mulla on ikävä niitä hetkiä, kun istuttiin vaan mun sohvalla, kuunneltiin musiikkia ja räplättiin puhelimia. Ei meidän tarvinnu tehdä yhtään mitään. Kerran puoleen tuntiin saatettiin kysyä joko että keitetäänkö kahvit tai ihmetellä missä muut menee. Mulla on myös ikävä niitä päiviä, kun se pari kaveria venykin vähän isommaksi porukaksi ja kaikki istuttiin takapihalla ja naurettiin mun pikkuhiljaa hajoavalle kaiteelle tai naapurin rasittavalle koiralle. Mulla on ikävä sitä että joku vaan yhtäkkiä tupsahtaa minun takapihalle ihan vaan koska voi, ja lähtee kymmenen minuutin päästä. Mulla on ikävä perjantain pippaloita, ja lauantai- aamuista muistelua ja naurahtelua edellisestä illasta. Mulla on ikävä sitä että mulla on ihmisiä mun ympärillä, keitä voin halata ja keille voin kertoa ihan mitä vaan tietäen että mun salaisuudet on turvassa. Yksinkertaistettuna mulla on ikävä sitä turvaa mitä te kaikki ihmiset mulle annoitte.
          Mun ikävä ei kuitenkaan vaan keskity ihmisiin. Mulla on niin kova ikävä muutamaa asiaa myös. Mulla on ikävä mun omaa kotia, mun omaa kämppää ja sen tunnelmaa. Mulla on ikävä mun entisiä rutiineja, ja niitä maisemia jotka näin päivittäin. Mulla on ikävä jokaista sadepäivää ja jokaista pakkasaamua. Mulla on ikävä jokaista reissua kauppaan ja jokaista koulupäivää. Mulla on ikävä koulunpihaa, mosaiikkia, kangaslampea ja jokaista polkua jota kuljin.
          Mutta vaikka mun ikävä näitä kaikkia asioita kohtaan on todella paha, tiiän että pääsen kohta takaisin kotiin kaiken tutun ja ihanan luo. Eniten minua ehkä ärsyttää se, miten tämä kaikki ikävä estää mun nautinnon täällä, ja se että kun olen takaisin Suomessa ikävöin kuitenkin takaisin tänne. Tänään kuitenkin tajusin että tämä kaikki on minusta itsestäni kiinni. Se miten näen tämän vaihtovuoden viiden vuoden päästä on kiinni minusta, ja siitä miten aikani käytän täällä. Ehkä nyt vihdoin kolmen kuukauden päästä oon valmis päästämään tän ikävän menemään ja keskittymään kaikkeen mikä täällä on, ja se tekee minut onnelliseksi. Ei äiti kuitenkaan maksanut niin isoa summaa siitä että pääsen ikävöimään kotia toiselle puolelle maailmaa. Haluan vaan ilmoittaa teille kaikille tutuille jotka tätä lukee että minulla on ikävä teitä, ja en malta odottaa sitä että pääsen takaisin teidän luo, mutta kuitenkin olen valmis ottamaan kaiken irti tästä vuodesta, ihan vaan että minulla on enemmän selitettävää teille kun tulen takaisin.

VIIKONLOPPU!

Tämä viikonloppuhan oli se pitkään odotettu Halloween- viikonloppu. Oli kyllä ihan huippua nähdä miten paljon nää jenkit panosti tähän viikonloppuun, ja vaikka en ite pukeutunukkaan tai tehny oikeestaan mitään erikoista ni oli ihana kokemus! Perjantaina siis koulun jälkeen lähettiin Danin (toinen hostisistä) ja Lenian (host-sisko) kanssa Muskegoniin shoppailureissulle ja syömään. Dan osti itelleen ison kasan vaatteita, ite löysin vaan yhdet housut ja hajuveden (kalliin semmosen). Sen jälkeen tavattiin Jason (toinen hostisä) yhdessä kiinalaisessa ja syötiin sit sielä ennen kun lähdettiin porukalla himaan,
           Illalla yks meidän tiellä asuva poika piti semmosen bonfire illan. Siellä oli kavereita ja ruokaa, ja juteltiin vaan ison nuotion äärellä. Oli tosi mukavaa, itellä vaa oli vähän huono olo niin lähdin sit vähän aikaseen pois. Loppuilta menikin kauhuleffan ja sen semmosen kanssa. Perjantai oli siinä sit pulkassa.
          Launtaina heräsin aika myöhään, koska ilta vierähti mulla pitkäks. Noin viiteen asti vaan löhösin sängyssä ja kuuntelin The Neighbourhoodin uutta albumia (ah! *tuhat sydänemojia*), mutta sillä hetkellä en muuta halunnu tehdäkkään. Skypettelin kaverin kanssa jonkun aikaa ja sit lähettiin Muskegoniin mun host- parentsien kavereiden halloween- juhliin. Se talo oli ihan mahtavalla alueella, meille tuli varmaan helposti yli 100 lasta pyytämään karkkia, ja se oli ihan mahtavaa. En oo ollu pitkään aikaan niin ilonen, kun olin sillä hetkellä kun näin kaikki ne pikkulapset söpöissä asuissa.

        Loppuiltana ei tehtykkään sitten mitään erikoista. Mun kaverilla ois ollu jotkut isot halloween- juhlat, mutta en sitte enää siinä vaiheessa jaksanu mennä, Aloin nukkumaan ja heräsin aamulla virkeenä.
          Tänään (sunnuntaina) sit taas pidin tämmösen vauhtipäivän. Kävin lenkille (kahteen kertaan.. lol), siivosin huoneen, pesin pyykkiä, tein perheelle makaronilaatikkoo, kävin seikkailemassa Walmartissa ja no kirjotin tämän. Kotiläksyihin en kyllä suostunu koskemaan pitkällä tikullakaan joka varmaan huomenna kaduttaa, mutta nyt tällä hetkellä olen ylpeä!
          Siinäpä tämä mun huiman mielenkiintoinen viikonloppu olikin. Vaikka en tehny mitään ihmeellistä, tai kokenu mitään mieltä mullistavaa, mun on pakko sanoa että tää oli ihan älyttömän hyvä viikonloppu. Sain aivan ihania viestejä kavereilta ja muilta läheisiltä, ja tuli jotenkin rakastettu olo. Mulla on pitkän aikaa ollu semmonen olo, että kukaan Suomessa ei varmaan enää ees jaksa kiinnostua minusta, tai kukaan ei enää edes kaipaa. On myös ihan älyttömän ihana huomata, että vaikka mulla ei täällä jenkeissä nyt niin hirveenä niitä kavereita ole, niin silti mulla on muutama jotka oikeesti luottaa muhun, ja joillekka voin kertoo mitä vaan.
+PAKKO HYPETTÄÄ, HALLOWEEN ON OHI JA SE TARKOTTAA JOULUKAUTTA!!!

Argh!

Lähipäivinä oon alkanu miettimään tosi paljon asioita, jotka mua ärsyttää Yhdysvalloissa, asioita jotka tuntuu olevan niin paljon paremmin Suomessa, mutta asioita joihin oon kuitenkin täällä tottunu. Ajatus tähän postaukseen tulikin kun tänään omasta tahdosta halusin imuroida, mutta noin viiden minuutin jälkeen kaduin päätöstäni.

1. SE IMURI.

En tiedä onko kaikki imurit täällä nyt ihan samanlaisia, mutta ainakin kaikki mitkä minä oon nähny. Tänään imuroidessani minulle tuli mieleen se ostoskanavan mainos siitä "uudesta ja hienosta" imurista ja kaikista sen hienouksista kuten taittuvuudesta ja siitä että se oikeasti IMEE. Suomessa sitä mainosta katsoessa nauradin monesti ääneen koska siltikkin se uusi ja hieno imuri näytti älyttömän kömpelöltä ja isolta. No nämä ihanat imurit... Valehtelematta painavat varmaan reilusti yli 10 kiloa, ja ei siinä mitään jos se ois samallainen kun kotona että sen 10 voisi kärrätä mukana, mutta kun täällä se pitää KANTAA mukana. Periaatteessa ne on vaan painavia, imeviä luutia. Toisekseen ne on ihan älyttömän kalliita, kömpeliä, ei hoida yhtä ainoaa työtänsä ja ei pääse oikeastaan minkään näköiseen nurkkaan. Ja kyllä, se imuri ärsyttää minua niin paljon että minun oli pakko kirjoittaa tämmöinen romaani siitä.

2. PERUSSIISTEYS.

No tästä kuulinkin jo ennen kun tänne tulin, mutta en nyt ihan tämmöstä ajatellu. Melkein kaikki talot on täällä Suomalaiseksi ihan älyttömän sotkuisia, mutta näille ihan normaaleita. Sotkuisuus saattaa johtua asiasta että kengät jalassa kävely talossa on ihan normaalia (jossain jopa pakollista?) ja talot yleensä on täynnä kaikkea krääsää, jota ei edes tarvita. Edelleen en yleistä, mutta puhun kokemuksella joka minulla itsellä on. 

3. VANHANAIKAISUUS

Tämä vanhanaikaisuus näkyy kaikkialla, miten "kaupungit" on rakennettu (yleensä rakennuksia siellä täällä ihan älyttömän isolla alueella, mutta yli kaksikerroksia taloja ei missään) ja ihan normaalisti talossa ja kalusteissa. Hellat, lavuaarit, rakennukset, ihan kotiasunnot, sisustus yleensä yms. Näitäkin asioita on ihan älyttömänä mutta en tällä hetkellä nyt enempää keksinyt.

4. KOKOLATTIAMATOT

MIKSI? Ihan älyttömä vaikeita siistiä, todella epähygieenisiä ja rumia. Eniten niissä ärsyttää se, että jos kaadat niille jotain niin se on voivoi, siihen se jää niin pitkäksi aikaa kun vaihdatat sen maton. En ymmärrä. 

5. VALMISKAIKKI

En osannu nyt paremmin tätä otsikoida, mutta niin.. kaikki on täällä valmiina. Tuntuu, että Yhdysvalloissa sinun ei enää koskaan tarvitse viipaloida tai valmistaa mitään, koska kaikki löytyy kaupanhyllyltä. Ja tähän kategoriaan ei pelkästään kuulu ruoka, vaan kaikki sovellukset jolla saat autovakuutuksista pizzaan kaikki yhdellä puhelimen klikkauksella. 

6. PIKARUOKALAT

Tämä nyt on aika itsestäänselvyys kun amerikasta kuitenkin puhutaan, mutta en vaan välttämättä ymmärrä miksi McDonalds tai Burger King pitää olla joka kymmenen kilometrin välein..

Mutta vaikka täällä on huonoja puolia, täällä on ihan älyttömänä myös niitä hyviäkin, niinkun kaikkialla. Minusta on vaan ollut älyttömän hieno kokemus nähdä ja kokea tämä kulttuuri täällä, ja kuten sanoin näihinin asioihin oon tottunut jo tosi hyvin.

Todella sekava postaus kuulumisista.

Moi!
Tuntuu että oon maailman huonoin kirjottaja ikinä. En ees enää muista millon viimeks kirjotin yhtään mitään, ja oonhan mä sitä varmaan sen 10 kertaa koittanutkin. Nyt vihdoin päätin tehdä tämmösen kuulumis- postauksen melkein kahden kuukauden ajalta, koska olen niin älyttömän huono vaihtelemaan muuten kuulumiset ja varsinkin kun ne pitäs kertoo varmaan yli kahdellekymmenelle ihmiselle... Siis joo, oon ollu täällä nyt 7 viikkoo, ja tuo tuntuu ihan älyttömältä. Oon onnellinen, että tämä aika menee näin nopeeta mutta kuitenkin vähän pelottaa. Nää 7 viikkoo on ollu tosi vaihtelevat, mutta oon rakastanu jokasta huonoakin hetkeä. Ei tämä mitään ruusuilla tanssimista todellakaan ole, vaan ihan helvetin vaikeaa henkisesti, joka sitten vaikuttaa sinuun myös fyysisesti. On ollut iltoja ja päiviä kun en ole voinut tehdä mitään muuta kuin itkeä ja ajatella ihanaa koti- Suomea, mutta on myös niitä hetkiä mitä en vaihtais yhtään mihinkään, ja yleensä ne on niitä ihan pieniä hetkiä kun iltaiset ajelut kavereiden kanssa ja vanhojen biisien huudattamista.

Vaikka miten välillä haluais kotiin, ja tuntuu että tästä ei tuu yhtään mitään, niin kyllä täällä on ihan älyttömän hyvä olla. Rakastan mun perhettä edelleen yli kaiken, ja en vois vaan kuvitella parempaa sellaista. Host-siskonkin kanssa pikkuhiljaa alkaa välit lämpeämään, ja hän on minulle todella suuri apu. Perheeni on tämän kahden kuukauden aikana yrittänyt näyttää meille mahdollisimman paljon, ja meillä on melkein joka viikonloppu jotain. Ollaan matkustettu toiselle puolelle Michigania renesanssi- festareille, jotka nörttiydestä huolimatta oli ihan älyttömän kivat. Ollaan käyty kummituistaloissa, kurpitsan metsästyksessä, sukulaisten luona, eläintarhoissa, maailman suurimassa joulukaupassa ja ELOKUVISSA. En ole varmaan koskaan elämässäni katsonut näin paljon elokuvia... Ajatellappa vielä että kaikki ilmaiseksi ja niin pehmeillä VIP- nojatuoleilla, että olen nukahtanut niihin n. 5 kertaa. On älyttömän kivaa nähdä miten elokuvateatterit oikeasti toimii, ja päästä auttamaan eri tehtävissä ihan älyttömän mukavien ihmisten kanssa.

Koulu täällä on ihan älyttömän helppoa jos vertaa Suomen kouluihin, vaikka päivät on pitkiä ja kotitöitä on paljon. Aineet on kaikki ymmärrettäviä, ja englanninkielinen opetuskaan ei enää haittaa ollenkaan. Englanti muutenkin sujuu ihan älyttömän hyvin, ja lauseita ei tarvitse miettiä enää ollenkaan. Ainoa aine, joka on todella vaikea henkilökohtaisesti on US History, joka on aika paljolti pelkkää hepreaa minulle ja todella monelle muullekkin.

Meillä on tosi paljon suunnitelmia lähiaikoina perheen kanssa, kuten reissu Disney Worldiin marraskuun lopusta joulukuun alkuun (siirrettiin myöhemmälle töiden takia), Halloween juhlia, juhlia elokuvateatterin kanssa, Thanksgiving aterioita sukulaisten kanssa ja reissuja ympäri Michigania. Syksykin on tullut nopeaa ja odotan talvea innolla. Tähän mennessä vaihtovuoteni on ollut hyvin onnistunut, ja en malta odottaa mitä on tuleva.

SOFT LANDING CAMP

Yayy! Perhe ja ystävät hyvästelty, soft landing camp koettu ja host-perheeseen saavuttu. Matka starttasi n. kymmenen aikaan maanantaina 31.08, ja lento kohta Newarkin lentokenttää lähti aamulla kahdeksan aikaan. Viimeinen päivä Suomessa menikinälyttömän hyvin, tehtiin valmisteluja ja olin kavereiden kanssa vielä ennen lähtöä. Lennot meni iha hyvin (paria virheellistä lentolippua lukuunottamatta...) ja saavuttiin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan! Ensimmäinen päivä oli rento, kaikki oli niin väsyneitä piiiitkän matkustamisen takia ja jetlag oli paha. Nukkumaan pästiin jotain 5 aamulla suomen aikaa, joten vähän tuntui sekavalta. Ekana päivänä vain kirjauduttiin hotelliin, tutustuttiin huoneisiin ja huonetovereihin, syötiin ja oltiin vain. Huonekavereinani oli ihana norjalainen tyttö Elena (huom. ei mitään hajua miten se kirjoitetaan) ja saksalainen Marie, jonka kanssa pyörinkin sitten koko leirin ajan muiden saksalaisten kanssa.

Toisena päivänä aamupalan jälkeen meillä oli kokous samassa huoneessa, missä söimme aamupalan. Huoneessa oli n. 40-50 vaihtaria eri maista, joka oli vähän yllättävä määrä. Kokouksen jälkeen oli aika lähteä ensimmäiselle kiertueelle Manhattanille. Toisena päivänä kohteena oli Upper Manhattan, eli Times Square, Rockefeller, Central Park yms. Kiertue suurimmaksi osaksi oli bussissa, mutta jotkin paikat käytiin läpi kävellen, kuten Central Park ja joku hieno iso kirkko. Kiertueen jälkeen meillä oli 3h vapaa- aikaa Upper Manhattanilla, jolloin voi oikeastaan tehdä mitä tahansa, kuhan vaan tuli takaisin tiettyyn aikaan tiettyyn paikkaan. Vapaa-ajan jälkeen mentiin suoraan hotellille, ja tehtiin kuka mitäkin.

Kolmantena päivänä matkattiin aamupalan ja jokapäiväisen kokouksen jälkeen jälleen Manhattanille, mutta tällä kertaa Lower Manhattanille. Käytiin WTC- torneilla ja muistomerkeillä, Soholla ja nähtiin jopa vapaudenpatsaskin... Tosin tosi, tosi pienenä pisteenä horisontissa.

Neljäntenä päivänä käytiin whole foodsissa hakemassa evästä, ja mentiin central parkkiin syömään ja pelailemaan. Sen jälkeen käytiin outlet- ostoskeskuksessa, ja sieltä lähtikin ihan kiitettävästi tavaraa mukaan. Kuvia en pahemmin otellut, mutta mukava viimeinen päivä oli. Viidentenä päivänä heräsinkin viiden aikaan aamulla, ja suuntasin lentokentälle. Host- perheessä olen nyt ollut tasan viikon, ja kaikki menee pientä koti-ikävää lukuunottamatta tosi hyvin! Koulut on alkanut, kavereita olen saanut ja perheeseen tutustunut. Eli siis hyvin menee :)

TIETOA VAIHTOVUODESTA& SIJOITUSTIEDOISTA.

Joo siis nimeni on Oona Väisänen, ja lähden vaihtoon nyt syyskuussa (näillä näkymin 1.9) 2015 Exploriuksen kautta, Hain vaihto- oppilaaksi joskus 2014 syksyllä koulujen alettua, hakupaketin sain valmiiksi tämän vuoden alussa ja sijoitustiedot sain vasta tällä viikolla. Vaikka sijoitustietojen saamiseen menikin melkein vuosi, olen niihin niin tyytyväinen kun olla ja voi! 

          Perheeni sijaitsee Holtonissa, Michiganissa. Holton on aika pieni kylä, siellä asustaa n. 2500 asukasta, ja koulussani Holton Public Schoolissa on n. 400 oppilasta. Samaan kouluun kanssani tulee toinenkin suomalainen vaihtari! Perheeseeni kuuluu homopariskunta, eli 2 host- isää, 3 koiraa ja lemmikkiapina! Perheeseen tulee oletettavasti myös toinen vaihtari Thaimaasta. Perhe rakastaa matkustelua, kokkailua ja erilaisia tapahtumia. Host- vanhempani omistavat kaksi elokuvateatteria, joista toinen sijaitsee Holtonissa ja toinen Muskegonissa, läheisessä kaupungissa. Toinen host- isäni johtaa kumpaakin elokuvateatteria, ja toinen työskentelee tarkastajana Muskegonin läpikulku- virastossa. Aluevalvojasta en ole valitettavasti vielä kuullut muuta kuin etunimen, mutta sekin tieto tulee varmasti aikanaan. Host- perheeni on tehnyt monenlaista suunnitelmaa vuoden ajaksi, kuten matka Disney Worldiin Floridaan, ja matka Chicagoon. 

          Ennen perheeseeni saapumista olen 4 päivää "soft landing campilla" New Yorkissa. Leirin tarkoitus on ohjastaa meitä vaihtareita tulevaan vuoteen, ja kertoa tietoa eri tilanteista! Meillä on myös aika paljon omaa aikaa, ja erilaisia kierroksia New Yorkissa. Ennen vaihtovuoden loppua pidetään leirin toinen osa Washingtonissa, mutta siitä saamme tietoa vasta myöhemmin. 

          Tämän blogin tarkoitus nyt on pitää läheiseni ja kaikki muutkin ajan tasalla vaihtovuoteni kulusta. Kirjoittelen tänne silloin kun siltä tuntuu, tai kun on jotain kirjoiteltavaa! Mutta tässä nyt tiivistettynä kaikki, mitä minulla on kerrottavaa!